"Ich bin ein Berliner"

Mittwoch 26.9.2007

Jotta Berliinissä pääsee edes kuntosalille on ilmoittauduttava kaupungin asukkaaksi rathausilla, jollainen löytyy jokaisesta kaupunginosasta. Paikalliset naureskelevat byrokratialleen, eikä ihme. Aluksi jonotetaan luukulle josta saadaan jonotusnumero ja sitten voidaan aloittaa todellinen jonottaminen. Mukavana puolena tosin on että paikalliset virastotalot muistuttavat enemmän museoita ja aika kuluu paremmin.
Uusille opiskelijoille kaupunki antaa vielä 110 € begrüssunsgeldiä, joten täällä pääsee jonottaessakin tuntipalkoille =)



Vaihdossa tulee helposti puhuttua pelkästään englantia ja paikallisiin tutustuminen/kieli jää vähemmälle. Tämä ei ole kuitenkaan ollut ongelma kun asuu paikallisten kanssa. Hyvä fiilis kun pystyy heittämään vitsiä saksaksi. Iltaisin täällä käy uusia hakijoita yhteen tyhjistä huoneista ja samalla tulee tavattua mielenkiintoista porukkaa, saksalaisia, italialaisia ja yksi tanskalainenkin.
Hyvä kun tuli hankittua kämppä etukäteen sillä parhaisiin kämppiin on tunkua ja homma muistuttaa välistä työhaastattelua. Onneksi pääsee istumaan pöydän paremmalla puolella.


Rakennuskulttuuri on täällä hieman toista maata kuin mihin on Skandinaviassa tottunut. Kyselin kämppiksiltä kuinka kylmää talvella on, kun huoneessa on yksilasiset ikkunat. Joskus on kuulemma -10, mutta hyvänä puolena on että vuokrasta tarvitsee maksaa vain puolet jos sisälämpötila tippuu alle +15...

Welcome to Berlin

Lauantai 22.9.2007
Sateinen Helsinki jäi taakse Erasmus-vaihdon odottaessa Berliinissä. Perille päästiin yhtenä palana vaikka SAS:n koneesta lähteneet äänet olisivat saaneet lentopelkoisemman kalpeaksi.
Helsingistä Kööpenhaminaan tultaessa vieressä istui yksin matkassa ollut puhelias nainen, joka oli vauhdissa ennen kuin oltiin Itämeren päällä. Juutinrauman kohdalla olinkin tyytyväinen kun koneessa ei ollut ilmaista juomatarjoilua. Kööpenhaminasta Berliiniin tultaessa vieressä istunut ruotsalainen professori kertoi että kiirettä pitää jos Berliiniin haluaa kunnolla puolessa vuodessa tutustua. Kaveri oli opettanut aikoinaan Tampereellakin ja kohteliaana miehenä vielä kehui paikkaa.

Kämppä sijaitsee osoitteessa Stuttgarter Platz 9, 10627 Berlin. Kämppikset ovat kaikki aboriginaaleja saksalaisia joten kieltä tulee tankattua kunnolla. Täältä löytyy Michaela, Sabrina, Nelli, Dieter, Christoph ja allekirjoittanut. Tänne hakeminen oli mielenkiintoinen prosessi -yhteensä kahden tunnin haastattelut Skypessä. Osa on asunut täällä jo neljä vuotta ja kaikki ovatkin kavereita keskenään. Ennen samassa zimmerissä asui tamperelainen teekkari, mutta siitä huolimatta mut hyväksyttiin =)

Illalla juhlittiin ja maisteltiin suomen tuliaisia. Myöhemmin lähdettiin kaupungin toiselle puolelle Friedrichshainiin uusiin kinkereihin. Tarkemmat yksityiskohdat voi kysellä vaikka skypessä...

Sunnuntai 23.9.2007
Aamulla reppu selkään ja kartta kädessä Berliiniä kiertämään. Kartalla lyhyeltä näyttänyt matka venyi viiteentoista kilometriin! Kaupunki on valtavan kokoinen ja näkemistä riittää. Koska Berliini on maailman kolmanneksi turkkilaisin kaupunki, on myös herkullista kebabia aina saatavilla. Allekirjoittanut ei tuskin muuta puolen vuoden aikana syökään.
Illalla Nelli, jonka piti muuttaa tänne, ilmoitti ettei pääsekään. Ensi viikolla ohjelmassa on siis asunnonnäyttöä. Asiaa puitaessa esiin nousi ehdotus että kohderyhmäksi valitaan naispuoliset valokuvamallit jotka pitävät "nacktputzen" mutta tämä tyrmättiin kommuunin naisten toimesta.

Kuvat seuraa perästä kun löydän kameraan uuden kaapelin. Lähtö tapahtui töiden takia kiireessä ja matkavakuutuksetkin hankittiin viime tingassa. Tarvittavat paperit kuitenkin saatiin, kiitos Tapiolan myyntitykki Jose Taloselle!