"Ich bin ein Berliner"

Mittwoch 26.9.2007

Jotta Berliinissä pääsee edes kuntosalille on ilmoittauduttava kaupungin asukkaaksi rathausilla, jollainen löytyy jokaisesta kaupunginosasta. Paikalliset naureskelevat byrokratialleen, eikä ihme. Aluksi jonotetaan luukulle josta saadaan jonotusnumero ja sitten voidaan aloittaa todellinen jonottaminen. Mukavana puolena tosin on että paikalliset virastotalot muistuttavat enemmän museoita ja aika kuluu paremmin.
Uusille opiskelijoille kaupunki antaa vielä 110 € begrüssunsgeldiä, joten täällä pääsee jonottaessakin tuntipalkoille =)



Vaihdossa tulee helposti puhuttua pelkästään englantia ja paikallisiin tutustuminen/kieli jää vähemmälle. Tämä ei ole kuitenkaan ollut ongelma kun asuu paikallisten kanssa. Hyvä fiilis kun pystyy heittämään vitsiä saksaksi. Iltaisin täällä käy uusia hakijoita yhteen tyhjistä huoneista ja samalla tulee tavattua mielenkiintoista porukkaa, saksalaisia, italialaisia ja yksi tanskalainenkin.
Hyvä kun tuli hankittua kämppä etukäteen sillä parhaisiin kämppiin on tunkua ja homma muistuttaa välistä työhaastattelua. Onneksi pääsee istumaan pöydän paremmalla puolella.


Rakennuskulttuuri on täällä hieman toista maata kuin mihin on Skandinaviassa tottunut. Kyselin kämppiksiltä kuinka kylmää talvella on, kun huoneessa on yksilasiset ikkunat. Joskus on kuulemma -10, mutta hyvänä puolena on että vuokrasta tarvitsee maksaa vain puolet jos sisälämpötila tippuu alle +15...